Ilkka Auer: Agnes af Forsellesin kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille

Kuva: Haamu.

”Hyljeksityissä ja syrjäänjäävissä on voimaa, jota vain harva ymmärtää.”

— Neiti Hein, Kymnaasin opettajatar.

Ilkka Auer on espoolainen lasten- ja nuortenkirjailija, joka on vuonna 2004 ilmestyneen esikoisteoksensa Sysilouhien sukua jälkeen luonut lukuisia fantasiamaailmoja lukijoiden iloksi. Tänä syksynä häneltä on ilmestynyt uusin teos Kymnaasi (Haamu 2019), josta hän on tehnyt myös kirjatrailerin. Hieno kansikuva on myös kirjailijan luomus.

Kymnaasi on nuortenkirja, joka sisältää fantasian lisäksi kauhuelementtejä. Kirjan päähenkilö on viisitoistavuotias Sofia, joka kurjassa sijoitusperheessään kymmenen vuotta kärvisteltyään päätyy dramaattiseen ratkaisuun. Juuri ennen kuudennentoista syntymäpäivän sarastusta hän kuitenkin kohtaa epätodennäköisen pelastajan ja päätyy vanhan verenpunaisen Buickin kyydissä rapistuneeseen kartanoon, Kymnaasiin. Ensimmäisten päivien edetessä Sofia tutustuu muihin Kymnaasissa asuviin tyttöihin ja heidän opettajiinsa, joista jokaisella on oma menneisyytensä ja joista kukaan ei ole ihan siltä mitä näyttää. Puoliksi palanut kartanokaan lukemattominen huoneineen, kellareineen ja käytävineenkään ei ole ihan siltä miltä päällisin puolin vaikuttaa. Miksi länsisiipeen ei saa mennä? Kuka on Sijaiskärsijä, mitä ovat matosormet? Mitä kellareissa oikein luuraa? Mikä pelottava paikka on Lasaretti? Miten on mahdollista, että tavallisen maailman ihmisiä ei eksy Kymnaasiin? Sofia ottaa salaisuuksista selvää ja joutuu kohtalokkaan ratkaisun eteen: mitä hänen on tehtävä pelastaakseen rakkaaksi käyneen Kymnaasin?

Kirjailija on punonut teokseen valtavasti aineksia. Kartano on oma maailmansa sekä maanpäällisine että maanalaisine huoneineen ja siipineen, joista osa on valoisia ja turvallisia, osa kaikkea muuta. Ovien takana voi lymytä pelottavia asioita, mutta joskus kun sellaisen avaa, ne paljastuvat vähemmän pelottaviksi. Kymnaasi onkin kuin ihmisen mieli: joskus täytyy taistella oman mielenrauhansa eteen pelottaviakin tuulimyllyjä vastaan. Juoni etenee ja tunnelma tihentyy (tästä ei voi paljoa kirjoittaa paljastamatta juonenkäänteitä). Lopussa myrskyää kunnolla ja Sofia kamppailee rakkaidensa edestä.

Tarina on suunnattu nuorille yläkouluikäisistä lähtien ja ihan hyvin aikuisetkin voivat sitä lukea. Sen verran pelottavia kohtia siinä on, että pienemmille lapsille en sitä suosittelisi, ja herkkien lasten kohdalla kannattaa miettiä kahdesti. Sen verran taitavasti kirjailija käyttää kauhun aineksia, että tällaiselle kauhulle herkälle aikuisellekin muutama kohta oli aika hyytävä. Maailma on kuitenkin luotu taiten ja kuvituksena olevat pohjapiirrokset auttavat navigoinnissa. Henkilöitäkin oli aikalailla, minkä vuoksi olin sekoittaa heitä alussa keskenään, samoin kuin pahiksia. Kuten sanottu, tarinassa on valtavasti aineksia ja toivottavasti kirjailija hyödyntää niitä tulevissa tarinoissa, sillä Kymnaasin maailmasta voi kyllä ammentaa vaikka toisen romaanin. Kaiken kaikkiaan taas hieno osoitus Ilkka Auerin tarinoitsijan kyvyistä.

Suosittelen kirjaa kaikille seikkailunhaluisille nuorille ja aikuisille, joita pienet kauhunväristykset eivät haittaa. Suosittelen myös niille, joiden sydämet lämpiävät hyljeksityille, rakkaudelle ja anteeksiannolle.

Kirja on arvostelukappale.

Ilkka Auer. Kymnaasi. 302 sivua. Haamu, 2019.

Muualla kirjoitettua:

Kirjahullun päiväkirja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s