Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet

undefined

Paula Nivukosken Nopeasti piirretyt pilvet (2019) on kirjailijan esikoisteos, joka sijoittuu viime vuosisadan alkukymmenten Pohjanmaalle. Kyröjoen varrelle sukutilalle syntyy Liisa, jonka elämää ohjaa isän kuolinvuoteella lausumat sanat: ”Koita sinä pitää talo suvus”. Romaani kertoo paitsi Liisan kasvutarinan pienestä tytöstä aikuiseksi naiseksi, myös maailman kehityksen ja kohinan ujuttautumisesta lakeuksille saakka.

Päähenkilö Liisa on myös näkökulmahenkilö, jonka kautta kertomus etenee. Liisan turvallinen lapsuus katkeaa isän kuolemaan, mutta silti hänen elämäänsä mahtuu nuoren naisen kepeyttä ja toiveikkuutta; nuorena ja rakastuneena kaikki esteet ovat ylitettävissä. Rakkausavioliittoa Kallen kanssa alkaa varjostaa rahahuolet, lopulta niin paljon, että Kalle haluaa lähtee Amerikkaan rikastumisen perässä monien muiden tavoin. Liisa jää kotitilalle äitinsä, lastensa ja niiden kotieläinten kanssa, joita ei tarvinnut myydä Kallen matkalippua varten. Kun siskokin lähtee tavoittelemaan kaupunkiin toisenlaista elämää, jää Liisan nuorille harteille vastuu jäljellejäävien elannosta ja selviämisestä. Kitutalvet koittelevat, kylän eukkojen ilkeät kielet laulavat, nälkä hiipii omaankin pirttiin ja Kallen kirjeet eivät anna sitä lohtua, jota Liisa kaipaa. Kestääkö nuoruudenrakkaus elämän kolhimista ja välimatkaa, katoaako kirjeiden rivien väliin se, mitä ei saa sanotuksi?

Kirjailijan käyttämä kieli on kaunista, kun hän kuvaa luontoa, säätä ja ihmisluontoa. Ihmisten välinen kieli repliikeissä on lyhyttä, töksähtelevää, paikoin tylyäkin. Se voi johtua pohjalaisesta puhetyylistä, murteesta, sikäläisestä asenteesta tai kovista ajoista, jolloin puheeseen jää jäljelle vain ydin. Tyyliratkaisut tuovat tekstiin ja tarinaan eloa, sävyä ja syvyyttä, ja pidin niistä kovasti. Jos myös kertova teksti olisi ollut repliikkien kaltaista, olisi kirjaa ollut raskas lukea. En tunne alueen murretta, mutta siinä pysyi hyvin mukana, vaikkei tiennyt ihan jokaisen sanan merkitystä. Kirjailija oli perehtynyt hyvin myös sen aikaisiin työmenetelmiin, ja etnologina oli miellyttävää lukea paneutunutta työnkuvausta.

Tarina kertoo oivallisesti siitä, mitä pientilallisen elämä on ollut emännän näkökulmasta, kun on ollut pakko jäädä puolison lähtiessä. On pitänyt kasvaa uuteen rooliin, kestää vaikeita aikoja ja ihmisiä. Tarinan olisi voinut päättää ikävästi, mutta pidin kirjalijan valitsemasta loppuratkaisusta. Päähenkilö ei saa mitään annettuna, mutta hän oppii ottamaan itse.

Odotan mielenkiinnolla Paula Nivukosken seuraavaa romaania.

Suosittelen historiallisista romaaneista pitäville, kasvu- ja vahvoista naiskertomuksista pitäville sekä lakeuksien ja pohjalaisuuden ystäville.

Kirja on kirjastosta lainattu.

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet. 334 sivua. Otava, 2019.

Muualla kirjoitettua:

Kirja vieköön!

Kirsin kirjanurkka

Kirjarikas elämäni

Tuijata

Luettua elämää