Anna Quindlenin (s. 1953) seitsemäs aikuisten romaani vie meidät keskelle metsää. Siellä, huolenpidotta jääneessä mökissä tapaamme Rebecca Winterin, kuuluisan newyorkilaisvalokuvaajan. Hänen kuuluisuutensa on kuitenkin alkanut haalistua, unohtua, vajeta tyhjiin kuten hänen pankkitilinsä. Voidakseen maksaa iäkkään ja dementoituneen äitinsä hoitokulut hän vuokraa pois kaupunkiasuntonsa ja muuttaa valokuvan perusteella vuokraamaansa mökkiin. Kuten arvata saattaa, metsä asukkeineen yllättää kuusikymppisen kaupunkilaisen, kuten myös läheisen pikkukaupungin asukkaat – hyvässä ja pahassa. Eniten yllättyy Rebecca. Ja hänet yllättää elämä. Mistä kaikesta voi luopua? Mistä pitää, ja on pakko, luopua? Tuleeko jotain tilalle?
”First you have one sort of life and then you have another” (s. 129).
Romaania oli miellyttävä lukea. Teksti oli rytmikästä ja kutkuttelevaa. Erityisesti oivaltavat lukujen otsikot ilahduttivat. Kerronta oli rauhallista ja jotenkin soveliasta tarinalle, jossa Rebecca mukautuu uuteen elämisen rytmiin ja uusiin ihmisiin. (Luen parhaillaan hänen aiempaa romaaniaan Rise and shinea, joka on ainakin tähän mennessä perustunut säksättävään newyorkilaisdialogiin, joka on melko uuvuttavaa luettavaa). Rebeccan elämäntilanteessa ei ole mitään mustavalkoista, vaikka hän on hyvin realistinen itsensä, taiteilijuutensa ja loppuelämänsä suhteen. Silti hänen näkökulmansa elämiseen vaihtuu tapahtumien myötä, mikä on luonnollista. Luonnollista on myös, että kun jostain luopuu, jotain tulee tilalle. Luonto pyrkii täyttämään tyhjiöt.
Quindlenin lahja on ihmis(t)enkuvaus. Olen säästänyt hänen pari aiempaa romaaniaan, mm. Mustelmilla, ja nyt sain hyvän kimmokkeen palata niiden pariin. Aiemmin Quindlen on kirjoittanut kolumneja New York Timesiin ja Newsweekiin sekä voittanut Pulitzerin.
Kirja on itse ostettu.
Anna Quindlen: Still Life with Bread Crumbs. 252 s. Windmill Books, 2014.
Pirja & Kirja 